Jääkiekkotreenit

Kello 18:00 ja treenit ovat juuri alkamassa. Muutama vielä vetää suojuksia päälleen ja täyttää juomapulloaan.

Pelaajat odottavat kentän laidalla, kun Matti ja teppo (valmentajat) laittavat maaleja paikoilleen. Kiekot ja muut apuvälineet Matti (päävalmentaja) hakee kaapista ja harjoittelu voi alkaa 18:07. Pelaajat vetävät normaalin alkulämmittelyn ilman mailoja ja kiekkoja kenttää löysästi liu'uten ympäri muutaman minuutin. Rohkeimmat uskalsivat ottaa muutaman potkunkin mukaan. Siihen perään sopii sitten hyvn Curling kyytipojaksi lämmittelyyn 10minuuttia, ettei mene treenit liian totiseksi. Hauskaakin pitää toki olla kun oma laji on kuitenkin vähän pakkopullaa. Pieni palautuminen sitten perään vesikulaus kyytipoikana.

No niin.. sitten päästäänkin jo itse lajiharjoitelun pariin ja jaetaan porukka kahteen osaan. Puolet toiselle laidalle ja puolet toiselle. Parille kiekko ja ei muuta kuin syöttöjä parille kentän poikki. Aikaa tähän käytetään 10 minuuttia, niin keritään valmentajien kanssa juttelemaan viikon kuulumisetkin hyvin läpi. "Otetaan vielä pojat 5 minuuttia pitkittäin päästä päähän syöttöjä!"

Nyt on jo sitten aika nostaa tempoa ja otetaan vähän lajinomaisuuttakin lisää eli jokainen pelaaja lähtee keskiviivalta ja kuljettaa kiekon maalille ja yrittää saada kiekon maaliin. Maalivahtia ei kannata maaliin laittaa, ettei maalintekeminen mene liian vaikeaksi. Maalivahti osallistuu tietenkin samalla tavalla maalintekoon kuin kentäpelaajatkin. Tähän käytetään 10 minuuttia. Jotta ei mene harjoitukset yksipuoliseksi niin muutetaan vielä peilikuvaksi ja tehdään sama toiseltkin puolelta. 5 minuuttia riittäää tähän.

Ei muuta kuin tempoa lisää toteaa Matti ja drilli pyörimään keskelle kenttää. 5 pelaaja drillissä ja yksi kiekko pyörii pelaajalta pelaajalle jo aikaisemmissa treeneissä opetetun mukaisesti. Matti ja teppo ovat tyytyväisiä näkemäänsä. Kiekko pysyy hyvin lavalta toiselle. Kun on pyörinyt hyvin 5minuuttiia laitetaan vielä sama toisin päin viideksi minuutiksi. Tässä oli vähän kiekon karkaamista mutta ihan suht hyvin sekin pysyi. Matin ja Tepon huulilta pystyi hyvin lukemaan tyytyväisyyden.

"No mutta prkl mitä toi jääkone täällä jo tekee?", huutaa Teppo Matille johon Matti... "Treenit ovat päättyneet, meillä oli vain yhden tunnin treenit." Pelaajien kävellessä pukuhuonetta kohti Matti huutaa vielä perään, "hoitakaa venyttely kotona."

Olisiko tekaistuilla valmentajilla jääkiekossa valmentajauraa tulevaisuudessa? Entä meidän rakkaassa lajissa lentopallossa?

1-askel, suunnanmuutos ja jarrut

Taas on aika paneutua seuraavaan mielenkiintoiseen aiheeseen ja se on otsikonmukainen 1-askel. Otin pikatutkimuksen kohteeksi miesten viiden erän ottelun ja laskin yleispelaajan liikkeellelähdöt (1-askel) ja suunnanmuutokset. Mitäs veikkaatte kuinka paljon yhden ottelun aikana näitä kertyi? En meinannut itsekään uskoa silmiäni, kun tuijotin paperia laskutoimituksen jälkeen. Niitä kertyi vähän yli 400 kappaletta. Jarrutusta tapahtui luonnellisesti yhtä paljon.

Kuinka paljon tätä asiaa olet organisoidusti harjoitellut tai edes pysähtynyt miettimään? Oletko opettanut nuorille, miten liikkeelle lähdetään mahdollisimman nopeasti? Paljonko on tullut harjoiteltua jarrutusta? Monta kertaa tulee harjoitettua erilaisia viivajuoksuja, mutta niissä harjoittelu menee nopeuden puolelle, 1-askeleen ja suunnanmuutoksen jäädessä taka-alalle.

Jos pysähdyt miettimään lentopalloa, niin hyvin nopeasti pystyt toteamaan, että itseasiassa lajissa 1-askeleella on hirveän iso merkitys. Hyvin harva suoritus on itseasiassa montakaan askelta, yleensä vain yksi tai kaksi. Käsistä kimpoavan pallon haku on yksi niistä harvoista pitemmän matkan liikkeistä.

Kun sisäistin itse tämän asian, muutin nopeuden harjoittelun 1-askeleen ja jarrutuksen monipuoliseksi harjoitteluksi nopeutta tietenkään kokonaan unohtamatta. Tulevalla kaudella se sitten nähdään, onko sillä jotain positiivista vaikutusta itse peleissä..

Auki-kiinni.. vai oikea-vasen?

Jokainen meistä tuntee varmaan sanonnan raja auki ja raja kiinni. Onko kukaan miettinyt tuon käytettävän "ohjeen" hyvyyttä nuorilla tai miksei aikuisillakin. Itse mietin aihetta tutkiessani videolta syitä siihen, minkä takia pallo tulee päädystä ulos jos merkkinä on ollut raja auki. Paritorjunta on muodostettu ihan hyvin, päältä ei tullut eikä välistä eli sivulta paukkui ohi. No syynä tähän oli torjunnan väärä paikka, koska passi jäi vajaaksi.

Miksi torjuja sitten oli väärässä paikassa? Laitapelaajan olisi pitänyt liikkua pallon mukana, mutta kun ei liikkunut, vaikka niin on opetettu. Miksei? Mikä voisi olla todellinen syy?

Yksi syy siihen voisi olla se, että RAJA sanana on niin dominoiva ja vetää alitajuisesti pelaajan väkisin rajaviivalle tai antennille. Siitä ei voi millään mennä kovinkaan kauas, kun sitten ei enää olla rajalla. Mikä mahtaisi olla vaikutus, jos alettaisiinkin puhumaan torjunnasta sanoilla oikea käsi tai vasen käsi. Silloin pelaajan paikkaa ei olisi sidottu mihinkään etäisyyteen mistään. Vain pallo, minä ja minun oikea tai vasen käsi.

Kokeiltiin tätä yhdessä B:n turnauksessa menneellä kaudella ja neljässä ottelussa (kymmenessä erässä) saatiin tappotorjuntoja yhteensä 82kpl. Oliko tämä pelkkää sattumaa?

Syöttö, aloitushyökkäys vai eka hyökkäys?

Kuvitellaan tilanne, missä lapsella on pallo kädessä. Jos pyydät lasta antamaan toiselle lapselle syötön, niin millaisen heiton luulet lapsen tekevän? Heiton, jonka toinen saa helposti kiinni vai sellaisen, mitä toisen on mahdoton saada kiinni?

Haluammeko opettaa lapsille aloituksen, mikä menee suoraan vastaanottajan käsiin helppona? Jos emme, niin miksi sitten pyydämme tekemään näin? Monessa lasten tuon ikäisenä pelaamassa tai harrastamassa lajissa syöttö tarkoittaa jotain ihan muuta kuin sitä, mihin lentopallossa syötöllä pyritään. Miltä kuulostaisi sekoitus molempia.. syötä paha syöttö? Alitajunnalle 2-1 ja tuloksena helppo syöttö!

Voisiko ko. tapahtumalle käyttää jotain muuta nimeä? Aloitusta on käytetty vaihtoehtoisesti mutta voisiko joku muu sana olla vielä parempi? Aloitushyökkäys tai ensimmäinen hyökkäys? Tuleeko parempaa mieleen?

Itse tein kaudella testin F-nuorten kanssa siten, että käytin molempia sanoja eli syöttö ja aloitushyökkäys. En kertonut niiden eroa vaan annoin heidän itse huomata tämän asian. Ainakin siinä harjoituksessa ero oli valtava!

Yksipuolinen harjoittelu taidon esteenä?

Kiinassa on tutkittu pöytätenniksen huippupelaajia ja heidän taitojaan mielenkiintoisella tavalla. Kaksi taitotasoltaan tasaväkistä ryhmää harjoitteli 6 viikkoa lyöntipeliä. Toinen ryhmä harjoitteli normaalilla kädellä ja toinen ryhmä samalla tavalla, mutta puolet ajasta oikealla ja puolet vasemmalla. Harjoitukset olivat tietenkin samat koko testijakson ajan.

Testijakson jälkeen ryhmät testattiin ja vahvalla kädellä harjoitelleen ryhmän osumatarkkuus parani 2%, kun kahdella eri kädellä harjoitellut ryhmä paransi tarkkuutta 14%. Tutkijat perustelivat tutkimustulosta sillä, että harjoittelu huonommalla kädellä antaa tehokkaammin palautetta aivoille ja näin ollen tehostaa oppimista.

Mekin olemme tämän "oivaltaneet" yhdessä roolissa - passarin roolissa. Me valmentajat olemme onnistuneet kehittämään mitä ihmeellisimpiä lähtöpaikkoja tai -asentoja passareille. Olemme ymmärtäneet sen, että tämän roolin pelaajalla pitää olla taitoa heittää passia ihan mistä paikasta tahansa - vai johtuuko tämäkin vain itse pelin luonteesta, emmekä itse asiassa olekaan sitä itse oivaltaneet?

Asiaa kun miettii pidemmälle, niin eikö noiden edellä mainittujen esimerkkien mukaisesti olisi järkevää harjoitella samalla tavalla myös kaikissa muissakin rooleissa? Esimerkki - ajatellaan vaikka vastaanottoharjoitusta: voisiko vastaanoton harjoittelu olla tehokkaampaa muuttaa vastaanoton maalia jatkuvasti kuin junnata palloa koko ajan 2-3 paikan väliin? Voisiko maalitaulun vaihtaminen vaikkapa 4-paikalle tolpan päähän, 4-paikalle kolmen metrin viivalle tai vaikkapa 6-paikalle takaviivalle tuottaa monipuolisemman ja taitavamman vastaanottajan pidemmässä juoksussa?

Samalla tavalla voisi ajatella myös lajin muita osa-alueita. Saataisiinko aikaiseksi parempia keskihyökkääjiä jos he harjoittelisivat yhtä monipuolisesti kuin yleispelaajat? Laita keskipelaaja hyökkäämään laidasta ja laitahyökkääjä keskeltä ja tutki kumpi pärjää vieraalla tontilla paremmin. Minun veikkaus on, että laituri vie voiton. Perusteluni on se, että laitahyökkääjät hyökkäävät paljon eri paikoista ja sitä kautta harjoittelu on monipuolisempaa. Tällöin keskeltäkään hyökkääminen ei tuota vaikeutta.

Suoraa varmaa vastausta kysymykseen ei tietenkään minullakaan ole, mutta jos kuuden viikon ajanjakson aikana tulee jo noin suuria eroja, mitä tapahtuisikaan vuoden tai jopa pidemmän ajan kuluessa?

Pitkä, pidempi, pisin.

Minkälaista on lentopallon pelaaminen Suomessa liigatasolla? Palloilua, lyhytjänteistä poukkoilua ilman pidempää kantavaa ajatusta. Monellako viimekauden päävalmentajista oli useamman vuoden sopimus? Muistaakseni kahdella, ja näistäkin toisella sopimus lopetettiin lyhyeen.

Jotta seurajohto pystyisi tekemään pitkäkestoisen, fiksun päätöksen valmentajaa valittaessa, tulisi heidän tietää kenen kanssa ovat sopimusta tekemässä. Ennenkuin edes näin pitkälle voidaan päästä, pitäisi seuran kuitenkin päättää mitä se haluaa: onko seuran tavoitteena kasvattaa nuorista pelaajanaluista huippu-urheilijoita vai onko tavoitteena mestaruuden voittaminen alkavalla kaudella. Vai jotain ihan muuta. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tehtävä se kuitenkin olisi.

Kun seura on tavoitteensa (tuleville vuosille, ei pelkästään tulevalle vuodelle) tehnyt, on aika etsiä tavoitteeseen sopivin valmentaja. Tällöin testiin asetetaan seurajohdon lajituntemus, tai pikemminkin seurajohdon kyvyt ja halu ottaa asioista selvää. Pelkkä valmentajan valmennushistoria kun ei paljasta valmentajan tulevaisuutta.

Ei lyhytjänteisyys johdu pelkästään seuroista. Syytä on myös meissä valmentajissa. Minkä ihmeen takia valmentaja suostuu vuoden pestiin? Mestaruus mielessä? Toki jos se on seuran tavoite ja pelaajat ovat tavoitteen mukaisia, kuten Sampolla tänä vuonna. Vuoden pestillä näyttöjen antamisen aika on heti tulevalla kaudella. Onko silloin aikaa paneutua nuoren kehittyvän pelaajan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen? Ei ole. Ei ainakaan jos valmentaja haluaa saada jatkopestin seuraavalle kaudelle.

Pitkäjänteinen työ saattaa tarkoittaa muutamia karikoita matkalla. Mistä löytyy seurajohto joka on valmis luottamaan valmentajansa luotsin taitoihin? Onneksi sellaisiakin Suomesta löytyy. Harva ihminen suunnittelee elämäänsä vuoden aikajänteellä, miksi suomalaisen lentopallon pitäisi tyytyä vähempään?

Miksi tämä blogi?

On tullut vuosien varrella kirjoiteltua monennäköisiä mietteitä lajista ja joku päivä sitten tuli aatos, että miksi ne pitäisi kirjoittaa vihkoon kun on parempiakin tapoja eli suomeksi sanottuna blogi. Joskos täällä ne vois jopa pysyä tallella eikä löytyis takan pesästä.

Aloitetaas vaikka sellaisesta aiheesta kuin helpon pallon hyökkääminen. Seuratkaapa vaikka liigasssa tai miksei jopa kansainvälisessäkin pelissä miten hyökätään sellaiset pallot, joita ei jostain syystä päästä hyökkäämään kovalla kädellä. Heitämme palloja jalat tukevasti maassa sormilyöntinä tai jopa käännetään selkä verkkoon päin ja ei muuta kuin hihalla yli. Oletteko koskaan pysähtyneet miettimään miksi? Miksi emme hyppää kun aikaa monesti sen verran on ja hyökkää palloa sormilyöntinä? Eikö pelin takoituksena ole voittaa pallo tai ainakin vaikeuttaa vastustajan hyökkäämistä jos ei muuta vaihtoehtoa ole jäljellä?

Itse tulin siihen tulokseen, että syy on hyvin yksinkertainen. Se on nuorten lentopallo. Mehän itse opetamme heitä toimittamaan pallon yli varmasti jalat maassa aina nuorempaan D-ikäisiin asti. Kaikki hyökkäämiset tapahtuvat jalat maassa joko sormilyöntinä tai hihalla.Ei kai se mikään ihme olekaan jos pelaajat toimittavat palloa jalat maassa kun me sitä opetamme juuri niin 4..5 vuotta.

Mitäs jos siirtyisimme valmennuksessa painottamaan jo F-ikäisinä hyökkäämään pallon aina hypyllä? Tekisivätkä pelaajat vanhempina samoin? F-ikäiset pystyvät tekemään näin.. uskallatko opettaa?