Yksipuolinen harjoittelu taidon esteenä?

Kiinassa on tutkittu pöytätenniksen huippupelaajia ja heidän taitojaan mielenkiintoisella tavalla. Kaksi taitotasoltaan tasaväkistä ryhmää harjoitteli 6 viikkoa lyöntipeliä. Toinen ryhmä harjoitteli normaalilla kädellä ja toinen ryhmä samalla tavalla, mutta puolet ajasta oikealla ja puolet vasemmalla. Harjoitukset olivat tietenkin samat koko testijakson ajan.

Testijakson jälkeen ryhmät testattiin ja vahvalla kädellä harjoitelleen ryhmän osumatarkkuus parani 2%, kun kahdella eri kädellä harjoitellut ryhmä paransi tarkkuutta 14%. Tutkijat perustelivat tutkimustulosta sillä, että harjoittelu huonommalla kädellä antaa tehokkaammin palautetta aivoille ja näin ollen tehostaa oppimista.

Mekin olemme tämän "oivaltaneet" yhdessä roolissa - passarin roolissa. Me valmentajat olemme onnistuneet kehittämään mitä ihmeellisimpiä lähtöpaikkoja tai -asentoja passareille. Olemme ymmärtäneet sen, että tämän roolin pelaajalla pitää olla taitoa heittää passia ihan mistä paikasta tahansa - vai johtuuko tämäkin vain itse pelin luonteesta, emmekä itse asiassa olekaan sitä itse oivaltaneet?

Asiaa kun miettii pidemmälle, niin eikö noiden edellä mainittujen esimerkkien mukaisesti olisi järkevää harjoitella samalla tavalla myös kaikissa muissakin rooleissa? Esimerkki - ajatellaan vaikka vastaanottoharjoitusta: voisiko vastaanoton harjoittelu olla tehokkaampaa muuttaa vastaanoton maalia jatkuvasti kuin junnata palloa koko ajan 2-3 paikan väliin? Voisiko maalitaulun vaihtaminen vaikkapa 4-paikalle tolpan päähän, 4-paikalle kolmen metrin viivalle tai vaikkapa 6-paikalle takaviivalle tuottaa monipuolisemman ja taitavamman vastaanottajan pidemmässä juoksussa?

Samalla tavalla voisi ajatella myös lajin muita osa-alueita. Saataisiinko aikaiseksi parempia keskihyökkääjiä jos he harjoittelisivat yhtä monipuolisesti kuin yleispelaajat? Laita keskipelaaja hyökkäämään laidasta ja laitahyökkääjä keskeltä ja tutki kumpi pärjää vieraalla tontilla paremmin. Minun veikkaus on, että laituri vie voiton. Perusteluni on se, että laitahyökkääjät hyökkäävät paljon eri paikoista ja sitä kautta harjoittelu on monipuolisempaa. Tällöin keskeltäkään hyökkääminen ei tuota vaikeutta.

Suoraa varmaa vastausta kysymykseen ei tietenkään minullakaan ole, mutta jos kuuden viikon ajanjakson aikana tulee jo noin suuria eroja, mitä tapahtuisikaan vuoden tai jopa pidemmän ajan kuluessa?