Minkälaista on lentopallon pelaaminen Suomessa liigatasolla? Palloilua, lyhytjänteistä poukkoilua ilman pidempää kantavaa ajatusta. Monellako viimekauden päävalmentajista oli useamman vuoden sopimus? Muistaakseni kahdella, ja näistäkin toisella sopimus lopetettiin lyhyeen.
Jotta seurajohto pystyisi tekemään pitkäkestoisen, fiksun päätöksen valmentajaa valittaessa, tulisi heidän tietää kenen kanssa ovat sopimusta tekemässä. Ennenkuin edes näin pitkälle voidaan päästä, pitäisi seuran kuitenkin päättää mitä se haluaa: onko seuran tavoitteena kasvattaa nuorista pelaajanaluista huippu-urheilijoita vai onko tavoitteena mestaruuden voittaminen alkavalla kaudella. Vai jotain ihan muuta. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tehtävä se kuitenkin olisi.
Kun seura on tavoitteensa (tuleville vuosille, ei pelkästään tulevalle vuodelle) tehnyt, on aika etsiä tavoitteeseen sopivin valmentaja. Tällöin testiin asetetaan seurajohdon lajituntemus, tai pikemminkin seurajohdon kyvyt ja halu ottaa asioista selvää. Pelkkä valmentajan valmennushistoria kun ei paljasta valmentajan tulevaisuutta.
Ei lyhytjänteisyys johdu pelkästään seuroista. Syytä on myös meissä valmentajissa. Minkä ihmeen takia valmentaja suostuu vuoden pestiin? Mestaruus mielessä? Toki jos se on seuran tavoite ja pelaajat ovat tavoitteen mukaisia, kuten Sampolla tänä vuonna. Vuoden pestillä näyttöjen antamisen aika on heti tulevalla kaudella. Onko silloin aikaa paneutua nuoren kehittyvän pelaajan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen? Ei ole. Ei ainakaan jos valmentaja haluaa saada jatkopestin seuraavalle kaudelle.
Pitkäjänteinen työ saattaa tarkoittaa muutamia karikoita matkalla. Mistä löytyy seurajohto joka on valmis luottamaan valmentajansa luotsin taitoihin? Onneksi sellaisiakin Suomesta löytyy. Harva ihminen suunnittelee elämäänsä vuoden aikajänteellä, miksi suomalaisen lentopallon pitäisi tyytyä vähempään?
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti