Taas on aika paneutua seuraavaan mielenkiintoiseen aiheeseen ja se on otsikonmukainen 1-askel. Otin pikatutkimuksen kohteeksi miesten viiden erän ottelun ja laskin yleispelaajan liikkeellelähdöt (1-askel) ja suunnanmuutokset. Mitäs veikkaatte kuinka paljon yhden ottelun aikana näitä kertyi? En meinannut itsekään uskoa silmiäni, kun tuijotin paperia laskutoimituksen jälkeen. Niitä kertyi vähän yli 400 kappaletta. Jarrutusta tapahtui luonnellisesti yhtä paljon.
Kuinka paljon tätä asiaa olet organisoidusti harjoitellut tai edes pysähtynyt miettimään? Oletko opettanut nuorille, miten liikkeelle lähdetään mahdollisimman nopeasti? Paljonko on tullut harjoiteltua jarrutusta? Monta kertaa tulee harjoitettua erilaisia viivajuoksuja, mutta niissä harjoittelu menee nopeuden puolelle, 1-askeleen ja suunnanmuutoksen jäädessä taka-alalle.
Jos pysähdyt miettimään lentopalloa, niin hyvin nopeasti pystyt toteamaan, että itseasiassa lajissa 1-askeleella on hirveän iso merkitys. Hyvin harva suoritus on itseasiassa montakaan askelta, yleensä vain yksi tai kaksi. Käsistä kimpoavan pallon haku on yksi niistä harvoista pitemmän matkan liikkeistä.
Kun sisäistin itse tämän asian, muutin nopeuden harjoittelun 1-askeleen ja jarrutuksen monipuoliseksi harjoitteluksi nopeutta tietenkään kokonaan unohtamatta. Tulevalla kaudella se sitten nähdään, onko sillä jotain positiivista vaikutusta itse peleissä..
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti