Katsoin miesten maailmanliigan mitalipelit ja laskin niistä mistä passi tulee. Rajana oli joko verkolta tai niin paljon irti, että passarin jalka koskettaa 3:n metrin viivaa.
Vastaanoton jälkeinen passi lähti 44% irti verkosta ja jatkopallot 60% irti verkosta. Molemmat yhteen laskien 54% kaikista passeista lähti 3m tai enemmän irti verkosta. Olettamuksena voisi veikata, että Suomi-sarjoissa prosentti on enemmän kuin tuo 54%. Silti me emme sitä kuitenkaan tietoisesti harjoittele. Järkevää?
maanantai 26. heinäkuuta 2010
perjantai 23. heinäkuuta 2010
Ydinkeskeinen motorinen opettaminen
Veikko Elorannan ja Timo Jaakkolan tekemässä artikkelissa muutama lause tuottaa vakavasti pohdittavaa meille kaikille nuorten valmennukseen.
Sivulla kuusi on lause: "Ydinkeskeinen motorinen opettaminen ei tunne virheellisiä suorituksia, mikä on yksi tehtäväsuuntautuneen ilmaston tunnuspiirteistä (Epstein 1989). Opettajan ei tarvitse kiinnittää huomiota virheisiin, sillä oppilaiden suoritusten virheelliset skeemayhteydet putoavat vahvistamattomina pois eli unohtuvat."
Sivulla seitsemän on lause: "Ydinkeskeisen opettamisen todellinen, kehitettävä ja ohjattava ydin on oppilaan mielikuva (skeema) opetettavasta aiheesta. Yksinkertaistaen, oppiaines onkin oppilaan päässä eikä lajioppaassa."
Yksinkertaistaen voisi sanoa valmennukseen muistettavaksi kaksi ajatusta... Kiinnitä huomiota oikeisiin suorituksiin virheiden sijaan ja pyri antamaan pelaajalle mahdollisimman paljon oikena laisia mielikuvia liikkeiden oikeanlaisista suorituksista kokonaisuuksina. Ja sitten suorittamaan niitä vaan aluksi virheellisinäkin.
Tämä hyvä artikkeli on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.
Sivulla kuusi on lause: "Ydinkeskeinen motorinen opettaminen ei tunne virheellisiä suorituksia, mikä on yksi tehtäväsuuntautuneen ilmaston tunnuspiirteistä (Epstein 1989). Opettajan ei tarvitse kiinnittää huomiota virheisiin, sillä oppilaiden suoritusten virheelliset skeemayhteydet putoavat vahvistamattomina pois eli unohtuvat."
Sivulla seitsemän on lause: "Ydinkeskeisen opettamisen todellinen, kehitettävä ja ohjattava ydin on oppilaan mielikuva (skeema) opetettavasta aiheesta. Yksinkertaistaen, oppiaines onkin oppilaan päässä eikä lajioppaassa."
Yksinkertaistaen voisi sanoa valmennukseen muistettavaksi kaksi ajatusta... Kiinnitä huomiota oikeisiin suorituksiin virheiden sijaan ja pyri antamaan pelaajalle mahdollisimman paljon oikena laisia mielikuvia liikkeiden oikeanlaisista suorituksista kokonaisuuksina. Ja sitten suorittamaan niitä vaan aluksi virheellisinäkin.
Tämä hyvä artikkeli on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
Toimiiko porkkana lajisuorituksia parantavana lentopallossa?
Video voi tuntua vähän oudolta eli miten ihmeessä tämä liittyy mitenkään lentopalloon tai urheiluun. Videolla asiaa puretaan yritysmaailman kautta mutta kuunnelkaa tekstiä sillä ajatuksella, että luennoitsija puhuukin valmentamisesta. En nyt anna mitään valmista vastausta tähän kysymykseen, vaan kuunnelkaa ja miettikää, mitä tämä voisi vaikuttaa omaan valmentamiseen.
Tekstityksen saa päälle myös ihan kotikielelläkin jos toinen kotimainen tuntuu vaikealta ;-)
torstai 15. heinäkuuta 2010
Mistä passi oikein tulee?
Naisten SM-liigan tilastoista laskien passi tulee verkolta 45% ja miehillä vastaava lukema on 53%. Olettamuksena on käytetty sitä, että puolustuspalloista (helpot) 30% saadaan toimitettua passarille verkolle. Muu perustuu runkosarjan 2009-2010 tilastoihin.
Miten me tätä sitten harjoittelemme? Iskulyöntirullauksella omasta heitosta passarille? Valveutunut valmentaja toimittaa palloa edes verkon toiselta puolelta mutta sekin tulee yleensä niin helppona, että passi lähtee verkolta ihannepaikasta. Mutta kun itse pelissä pallo tuleekin muualta, kannattaisiko sitä ihan tietoisesti myös harjoitella?
Olisiko tähänkin vastauksena pienpeli esim. 2vs2. Rajoitetaan kentän pituus esim. johonkin kuuteen metriin jolloin passit eivät tule "liian" kaukaa. Koko ajan pallo pysyy pelinomaisena eli yllätyksellisenä ja passit tulevat helposti vähän kauempaa verkosta. Tämä ei tarkoita luonnollisestikaan sitä, ettei verkoltakin passattavia palloja tule harjoitella! Nyrkkisääntönä voisi ehdottaa, että puolet verkolta ja puolet irti verkosta, niin paljon ei mene pieleen ja jos vielä pelinomaisesti, niin aina vaan paranee.
Jos me vielä tietoisesti pyrimme nostamaan puolustuspallot irti verkosta 3...4 metriin, niin eikö kannattaisi myös näitä hyökkäyksiä ajatuksella harjoitella? Siinä pohdittavaa tuleviin harjoituksiin..
Miten me tätä sitten harjoittelemme? Iskulyöntirullauksella omasta heitosta passarille? Valveutunut valmentaja toimittaa palloa edes verkon toiselta puolelta mutta sekin tulee yleensä niin helppona, että passi lähtee verkolta ihannepaikasta. Mutta kun itse pelissä pallo tuleekin muualta, kannattaisiko sitä ihan tietoisesti myös harjoitella?
Olisiko tähänkin vastauksena pienpeli esim. 2vs2. Rajoitetaan kentän pituus esim. johonkin kuuteen metriin jolloin passit eivät tule "liian" kaukaa. Koko ajan pallo pysyy pelinomaisena eli yllätyksellisenä ja passit tulevat helposti vähän kauempaa verkosta. Tämä ei tarkoita luonnollisestikaan sitä, ettei verkoltakin passattavia palloja tule harjoitella! Nyrkkisääntönä voisi ehdottaa, että puolet verkolta ja puolet irti verkosta, niin paljon ei mene pieleen ja jos vielä pelinomaisesti, niin aina vaan paranee.
Jos me vielä tietoisesti pyrimme nostamaan puolustuspallot irti verkosta 3...4 metriin, niin eikö kannattaisi myös näitä hyökkäyksiä ajatuksella harjoitella? Siinä pohdittavaa tuleviin harjoituksiin..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)