Katsoin miesten maailmanliigan mitalipelit ja laskin niistä mistä passi tulee. Rajana oli joko verkolta tai niin paljon irti, että passarin jalka koskettaa 3:n metrin viivaa.
Vastaanoton jälkeinen passi lähti 44% irti verkosta ja jatkopallot 60% irti verkosta. Molemmat yhteen laskien 54% kaikista passeista lähti 3m tai enemmän irti verkosta. Olettamuksena voisi veikata, että Suomi-sarjoissa prosentti on enemmän kuin tuo 54%. Silti me emme sitä kuitenkaan tietoisesti harjoittele. Järkevää?
maanantai 26. heinäkuuta 2010
perjantai 23. heinäkuuta 2010
Ydinkeskeinen motorinen opettaminen
Veikko Elorannan ja Timo Jaakkolan tekemässä artikkelissa muutama lause tuottaa vakavasti pohdittavaa meille kaikille nuorten valmennukseen.
Sivulla kuusi on lause: "Ydinkeskeinen motorinen opettaminen ei tunne virheellisiä suorituksia, mikä on yksi tehtäväsuuntautuneen ilmaston tunnuspiirteistä (Epstein 1989). Opettajan ei tarvitse kiinnittää huomiota virheisiin, sillä oppilaiden suoritusten virheelliset skeemayhteydet putoavat vahvistamattomina pois eli unohtuvat."
Sivulla seitsemän on lause: "Ydinkeskeisen opettamisen todellinen, kehitettävä ja ohjattava ydin on oppilaan mielikuva (skeema) opetettavasta aiheesta. Yksinkertaistaen, oppiaines onkin oppilaan päässä eikä lajioppaassa."
Yksinkertaistaen voisi sanoa valmennukseen muistettavaksi kaksi ajatusta... Kiinnitä huomiota oikeisiin suorituksiin virheiden sijaan ja pyri antamaan pelaajalle mahdollisimman paljon oikena laisia mielikuvia liikkeiden oikeanlaisista suorituksista kokonaisuuksina. Ja sitten suorittamaan niitä vaan aluksi virheellisinäkin.
Tämä hyvä artikkeli on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.
Sivulla kuusi on lause: "Ydinkeskeinen motorinen opettaminen ei tunne virheellisiä suorituksia, mikä on yksi tehtäväsuuntautuneen ilmaston tunnuspiirteistä (Epstein 1989). Opettajan ei tarvitse kiinnittää huomiota virheisiin, sillä oppilaiden suoritusten virheelliset skeemayhteydet putoavat vahvistamattomina pois eli unohtuvat."
Sivulla seitsemän on lause: "Ydinkeskeisen opettamisen todellinen, kehitettävä ja ohjattava ydin on oppilaan mielikuva (skeema) opetettavasta aiheesta. Yksinkertaistaen, oppiaines onkin oppilaan päässä eikä lajioppaassa."
Yksinkertaistaen voisi sanoa valmennukseen muistettavaksi kaksi ajatusta... Kiinnitä huomiota oikeisiin suorituksiin virheiden sijaan ja pyri antamaan pelaajalle mahdollisimman paljon oikena laisia mielikuvia liikkeiden oikeanlaisista suorituksista kokonaisuuksina. Ja sitten suorittamaan niitä vaan aluksi virheellisinäkin.
Tämä hyvä artikkeli on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
Toimiiko porkkana lajisuorituksia parantavana lentopallossa?
Video voi tuntua vähän oudolta eli miten ihmeessä tämä liittyy mitenkään lentopalloon tai urheiluun. Videolla asiaa puretaan yritysmaailman kautta mutta kuunnelkaa tekstiä sillä ajatuksella, että luennoitsija puhuukin valmentamisesta. En nyt anna mitään valmista vastausta tähän kysymykseen, vaan kuunnelkaa ja miettikää, mitä tämä voisi vaikuttaa omaan valmentamiseen.
Tekstityksen saa päälle myös ihan kotikielelläkin jos toinen kotimainen tuntuu vaikealta ;-)
torstai 15. heinäkuuta 2010
Mistä passi oikein tulee?
Naisten SM-liigan tilastoista laskien passi tulee verkolta 45% ja miehillä vastaava lukema on 53%. Olettamuksena on käytetty sitä, että puolustuspalloista (helpot) 30% saadaan toimitettua passarille verkolle. Muu perustuu runkosarjan 2009-2010 tilastoihin.
Miten me tätä sitten harjoittelemme? Iskulyöntirullauksella omasta heitosta passarille? Valveutunut valmentaja toimittaa palloa edes verkon toiselta puolelta mutta sekin tulee yleensä niin helppona, että passi lähtee verkolta ihannepaikasta. Mutta kun itse pelissä pallo tuleekin muualta, kannattaisiko sitä ihan tietoisesti myös harjoitella?
Olisiko tähänkin vastauksena pienpeli esim. 2vs2. Rajoitetaan kentän pituus esim. johonkin kuuteen metriin jolloin passit eivät tule "liian" kaukaa. Koko ajan pallo pysyy pelinomaisena eli yllätyksellisenä ja passit tulevat helposti vähän kauempaa verkosta. Tämä ei tarkoita luonnollisestikaan sitä, ettei verkoltakin passattavia palloja tule harjoitella! Nyrkkisääntönä voisi ehdottaa, että puolet verkolta ja puolet irti verkosta, niin paljon ei mene pieleen ja jos vielä pelinomaisesti, niin aina vaan paranee.
Jos me vielä tietoisesti pyrimme nostamaan puolustuspallot irti verkosta 3...4 metriin, niin eikö kannattaisi myös näitä hyökkäyksiä ajatuksella harjoitella? Siinä pohdittavaa tuleviin harjoituksiin..
Miten me tätä sitten harjoittelemme? Iskulyöntirullauksella omasta heitosta passarille? Valveutunut valmentaja toimittaa palloa edes verkon toiselta puolelta mutta sekin tulee yleensä niin helppona, että passi lähtee verkolta ihannepaikasta. Mutta kun itse pelissä pallo tuleekin muualta, kannattaisiko sitä ihan tietoisesti myös harjoitella?
Olisiko tähänkin vastauksena pienpeli esim. 2vs2. Rajoitetaan kentän pituus esim. johonkin kuuteen metriin jolloin passit eivät tule "liian" kaukaa. Koko ajan pallo pysyy pelinomaisena eli yllätyksellisenä ja passit tulevat helposti vähän kauempaa verkosta. Tämä ei tarkoita luonnollisestikaan sitä, ettei verkoltakin passattavia palloja tule harjoitella! Nyrkkisääntönä voisi ehdottaa, että puolet verkolta ja puolet irti verkosta, niin paljon ei mene pieleen ja jos vielä pelinomaisesti, niin aina vaan paranee.
Jos me vielä tietoisesti pyrimme nostamaan puolustuspallot irti verkosta 3...4 metriin, niin eikö kannattaisi myös näitä hyökkäyksiä ajatuksella harjoitella? Siinä pohdittavaa tuleviin harjoituksiin..
maanantai 28. kesäkuuta 2010
6vs6 harjoittelu ei kehitä nuoria pelaajia!
Meillä Suomessa ihannoidaan aivan liian paljon 6vs6 pelin harjoittelua treeneissä. Joukkueita löytyy paljon ihan SM-liigaan asti missä tahkotaan treenistä toiseen 6vs6 peliä. Katsotaan seuraavaksi asiaa vähän noin teoriapohjalta.
Yhdessä 1,5h tunnin treenissä ehditään alkuhöpinöiden ja lämmittelyn jälkeen harjoitella pelinomaisesti kolme suht tasaista erää. Määrät on kerätty poikien maajoukkeen ottelusta eli ovat siis ihan todellisia. Luvut ovat Suomen joukkueen määrät kolmeen erään. Ottelussa pallopojat hoitivat pallot.
- Aloituksia 75kpl
- Vastaanottoja 56kpl
- Hyökkäyksiä 79kpl
- Passeja 75kpl
- Torjuntoja ja kosketuksia yleensä yhteensä 34kpl
- Puolustuksia ja kosketuksia yleensä yhteensä 30kpl
Kun nämä luvut jakaa tasaisesti 90:een minuuttiin ja jakaa suoritukset kuuden kenttäpelaajan kesken (passeja lukuunottamatta), niin kosketuksia tulee yhdelle pelaajalle seuraavalla rytmillä:
- Aloitus joka 7. min
- Vastaanotto joka 10. min
- Hyökkäs joka 7. min
- Passeja kerran minuutissa (passari)
- Torjunta tai torjuntakosketus joka 16. min
- Puolustus tai puolustuskosketus joka 18. min
Jos nämä kaikki lasketaan yhteen ja vähennetään passarin suoritukset, niin yksi pelaaja saa pallolisia suorituksia 45kpl kolmen erän aikana eli jonkinnäköisen kosketuksen palloon joka 2. minuutti.
Treeneissä käytetään tottakai jatkopalloja jotta pallojen määrää saadaan vähän nostettua. Tämä ei kuitenkaan nosta suoritusten määrää kuin noin 1,7x. Tarvitaan siis jotain muuta!
Pelinomainen harjoittelu kehittää nuorten pelaajien pelinlukutaitoa. Tähän takoitukseen tarvitaan paljon suorituksia ja ne syntyvät nimenomaan pienpeleillä. Jotta peleillä olisi siirtovaikutusta myös itse "isoon" peliin, pitää pelit olla pelinomaisia. Mitä lähempänä ne ovat itse isoa peliä, sen parempi. Monesti tyydymme siihen, että pelataan esim. 3vs3 ja kun peli pyörii, homma on hanskassa. Yksi tapa pelin "tehostamisessa" voisi olla seuraava: Jaa kenttä ja pelaajat poikittain kahteen osaan. Otetaan tarkasteluun toinen näistä puolista.
Toisella puolella on pelaajat paikoilla 1(h), 2(p) ja 3(kt). Toisella puolella on vastaavasti vaikka 3(kt), 4(yp) ja 6(yp). Tällä tavalla saadaan pelattua puolella kentällä ison kentän peliä ja siirto vaikutus pysyy hyvänä. Pallojen pituutta voi pidentää esim. määräämällä vastaanottohyökkäys tehtäväksi kolmen metrin viivan takaa. Jatkopallot valmentajan käsistä tietenkin vielä perään, niin kosketuksien määrä on jo paremmin hallussa.
Edellisessä esimerkissä on vain yksi huono puoli.. pallokosketuksia tulee kaikkein eniten valmentajalla. Lisäämällä pelinomaiseen harjoitukseen yksi pelaaja syöttämään, saadaan valmentajan suoritukset pois. Eli yksi pelaaja pelkästään syöttää esim. 10 kpl minkä jälkeen rotaatio yksi kierros eteenpäin.
Jos nyt verrataan näitä kahta ääripään vaihtoehtoa eli normi 6vs6 aloituksella vastaan 4vs4 jatkuvalla syötöllä tulokset 90minuutin treenistä ovat:
- 6vs6, kosketuksia pelaajalle 33kpl + aloituksia 12kpl
- 4vs4, kosketuksia palaajalle 120kpl + aloituksia 72kpl
Aikamoinen ero on pelinomaisissa kosketuksissa! Käytetään siis aika mieluummin pelaamiseen kuin kentällä kävelyyn! Oppimisen nopeus menee nimittäin ihan samassa suhteessa eli 192/45 = 4,3 kertainen eli sama oppiminen joko vuodessa tai neljässä, kumman sinä valitset?
Yhdessä 1,5h tunnin treenissä ehditään alkuhöpinöiden ja lämmittelyn jälkeen harjoitella pelinomaisesti kolme suht tasaista erää. Määrät on kerätty poikien maajoukkeen ottelusta eli ovat siis ihan todellisia. Luvut ovat Suomen joukkueen määrät kolmeen erään. Ottelussa pallopojat hoitivat pallot.
- Aloituksia 75kpl
- Vastaanottoja 56kpl
- Hyökkäyksiä 79kpl
- Passeja 75kpl
- Torjuntoja ja kosketuksia yleensä yhteensä 34kpl
- Puolustuksia ja kosketuksia yleensä yhteensä 30kpl
Kun nämä luvut jakaa tasaisesti 90:een minuuttiin ja jakaa suoritukset kuuden kenttäpelaajan kesken (passeja lukuunottamatta), niin kosketuksia tulee yhdelle pelaajalle seuraavalla rytmillä:
- Aloitus joka 7. min
- Vastaanotto joka 10. min
- Hyökkäs joka 7. min
- Passeja kerran minuutissa (passari)
- Torjunta tai torjuntakosketus joka 16. min
- Puolustus tai puolustuskosketus joka 18. min
Jos nämä kaikki lasketaan yhteen ja vähennetään passarin suoritukset, niin yksi pelaaja saa pallolisia suorituksia 45kpl kolmen erän aikana eli jonkinnäköisen kosketuksen palloon joka 2. minuutti.
Treeneissä käytetään tottakai jatkopalloja jotta pallojen määrää saadaan vähän nostettua. Tämä ei kuitenkaan nosta suoritusten määrää kuin noin 1,7x. Tarvitaan siis jotain muuta!
Pelinomainen harjoittelu kehittää nuorten pelaajien pelinlukutaitoa. Tähän takoitukseen tarvitaan paljon suorituksia ja ne syntyvät nimenomaan pienpeleillä. Jotta peleillä olisi siirtovaikutusta myös itse "isoon" peliin, pitää pelit olla pelinomaisia. Mitä lähempänä ne ovat itse isoa peliä, sen parempi. Monesti tyydymme siihen, että pelataan esim. 3vs3 ja kun peli pyörii, homma on hanskassa. Yksi tapa pelin "tehostamisessa" voisi olla seuraava: Jaa kenttä ja pelaajat poikittain kahteen osaan. Otetaan tarkasteluun toinen näistä puolista.
Toisella puolella on pelaajat paikoilla 1(h), 2(p) ja 3(kt). Toisella puolella on vastaavasti vaikka 3(kt), 4(yp) ja 6(yp). Tällä tavalla saadaan pelattua puolella kentällä ison kentän peliä ja siirto vaikutus pysyy hyvänä. Pallojen pituutta voi pidentää esim. määräämällä vastaanottohyökkäys tehtäväksi kolmen metrin viivan takaa. Jatkopallot valmentajan käsistä tietenkin vielä perään, niin kosketuksien määrä on jo paremmin hallussa.
Edellisessä esimerkissä on vain yksi huono puoli.. pallokosketuksia tulee kaikkein eniten valmentajalla. Lisäämällä pelinomaiseen harjoitukseen yksi pelaaja syöttämään, saadaan valmentajan suoritukset pois. Eli yksi pelaaja pelkästään syöttää esim. 10 kpl minkä jälkeen rotaatio yksi kierros eteenpäin.
Jos nyt verrataan näitä kahta ääripään vaihtoehtoa eli normi 6vs6 aloituksella vastaan 4vs4 jatkuvalla syötöllä tulokset 90minuutin treenistä ovat:
- 6vs6, kosketuksia pelaajalle 33kpl + aloituksia 12kpl
- 4vs4, kosketuksia palaajalle 120kpl + aloituksia 72kpl
Aikamoinen ero on pelinomaisissa kosketuksissa! Käytetään siis aika mieluummin pelaamiseen kuin kentällä kävelyyn! Oppimisen nopeus menee nimittäin ihan samassa suhteessa eli 192/45 = 4,3 kertainen eli sama oppiminen joko vuodessa tai neljässä, kumman sinä valitset?
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Lisää erilaisia pelimahdollisuuksia
Jatketaan vielä yhdellä lisäajatuksella tuosta pelaamisen merkityksestä sekä pelien määrästä. Yksi vaihtoehto pelien saamiseksi kauden aikana voisi olla pelit lähialueen muita joukkueita vastaan. Otetaan käytännön esimerkki..
Joukkueet sopivat vuoroin vieraissa käynnistä kerran kuukaudessa eli kerran meillä ja kerran teillä. Sovittamalla pelit esim. sille viikolle milloin on turnaus, palvelisi se molempia joukkueita hyvin. Kauden aikana tulisi tällä tavalla merkityksellisiä otteluita 7kk*2 eli 14kpl pienillä kustannuksilla ja vaivannäöllä. Otteluissa voisi laskea vaikka pieniä pisteitä, jolloin jokaisella pallolle tulisi merkityksensä. Jos molemmat vielä pystyisivät pelaamaan kahdella joukkueella ilman vaihtoepelaajia, niin aina parempi.
Otteluissa joukkueet voisivat tehokkaasti harjoitella pelinomaisessa ympäristössä juuri niitä osa-alueita, kuin sillä hetkellä harjoitellaankin. Ja tämä kaikki edelleenkin siinä pelinomaisessa ympäristössä. Sopimalla sama kuvio vielä toisenkin seuran joukkueen kanssa kauden aikana tulisikin jo mahdollisesti 28kpl merkityksellisiä otteluita. Menisikö pelaaminen eteenpäin enemmän? Minusta kyllä.
Ei muuta kuin ideoimaan ja soittamaan valmentajille!
Joukkueet sopivat vuoroin vieraissa käynnistä kerran kuukaudessa eli kerran meillä ja kerran teillä. Sovittamalla pelit esim. sille viikolle milloin on turnaus, palvelisi se molempia joukkueita hyvin. Kauden aikana tulisi tällä tavalla merkityksellisiä otteluita 7kk*2 eli 14kpl pienillä kustannuksilla ja vaivannäöllä. Otteluissa voisi laskea vaikka pieniä pisteitä, jolloin jokaisella pallolle tulisi merkityksensä. Jos molemmat vielä pystyisivät pelaamaan kahdella joukkueella ilman vaihtoepelaajia, niin aina parempi.
Otteluissa joukkueet voisivat tehokkaasti harjoitella pelinomaisessa ympäristössä juuri niitä osa-alueita, kuin sillä hetkellä harjoitellaankin. Ja tämä kaikki edelleenkin siinä pelinomaisessa ympäristössä. Sopimalla sama kuvio vielä toisenkin seuran joukkueen kanssa kauden aikana tulisikin jo mahdollisesti 28kpl merkityksellisiä otteluita. Menisikö pelaaminen eteenpäin enemmän? Minusta kyllä.
Ei muuta kuin ideoimaan ja soittamaan valmentajille!
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Pelejä lisää!
Tuossa viime viikon blogissa laskeskeltiin vähän pelien määrää ja jatketaan tärkeästä aiheesta. Sarjajärjestelmämme ja kauden pituus rajoittaa aika pajon pelattavien otteluiden määrää. Jos päästäisiin Lounais-Suomen alueella poolijärjestelmään, niin kauteen on aika hankala enää saada lisää pelejä aikaiseksi ilman, että taustajoukot palavat loppuun. 11 turnausta välille loka..huhtikuu on aika maksimi, kun osa pelaa kuitenkin myös vanhemman ikäkauden pelejä siinä sivussa. Se tosin on yksi lisäotteluiden saantipaikka mutta toimii vain vähän kehittyneemmille pelaajille.
Eli eli.. otteluiden määrän kasvattamisen vaihtoehdoksi jää sarjakauden ulkopuolelle jäävä aika joka on itseasiassa lähes yhtä pitkä kuin itse sarjakausikin (6,5 ja 5,5kk). Jos sarjakauden ulkopuolella pystyttäisiin pelaamaan lähes sama määrä pelejä kuin kaudellakin, olisi jokaisella pelaajalla kokonaismäärä tuolla 50..80 ottelun haarukassa (tässä esimerkissä puhutaan siis E-ikäisien pelimääristä). Otetaan tavoitteeksi vaikka 60 todellista ottelua koko kauden aikana. Kauden aikana siis saatiin 34 peliä ja puute on silloin 26 peliä. Jotta ottelumäärä toteutuisi, pitäisi otteluita pelata lisää 44 kpl (44*60%=26). Heinäkuu on vaikka lomakuukausi ja jäljelle jää 4,5kk eli noin 10 peliä kuukaudessa.
Helpoiten tämä on toteuttaa siten, että kerran viikossa pelataan 2vs2 tai 3vs3 pelejä biitsikentällä tai tavallisella ulkokentällä puolitoista tuntia kerralla. Siinä tulee yhdellä kerralla 3peliä eli 12 peliä kuukaudessa. Kiinnostusta peleihin tulee heti lisää, kun järjestää kesän aikana pienen sarjan otteluiden ympärille ja katsotaan kuka on biitsikauden kingi. Kosketuksia tulee paljon ja mielekkäämmäksi pelit tekee se, että jokainen pelaaja pelaa omaan pussiin pisteitä. Ja tulokset tietenkin julkisiksi oman joukkueen sivuille.
Nuorissa pelaajat voi sotkea myös siten, että saman ikäryhmän pojat ja tytöt pelaavat samaa sarjaa. Ja motivaatio sen kun kasvaa :-). Palkinto vielä mukaan?
Itseasiassa jos pelataan kerran viikossa kesällä 2vs2 tai 3vs3 pelejä, otteluiden määrä siirtyykin 100%:sti ottelumääriin eli kesän aikana on tullutkin pelattua noin 50 peliä jokainen. Silloin ollaan jo otteluiden määrässä suositusten ylärajalla! Mitään muuta se ei vaadi, kuin antaa pelaajien pelata yhden illan viikossa peliä, mitä he ovat halunneetkin tehdä. Pitääkö se olla tämän vaikeampaa?
Eli eli.. otteluiden määrän kasvattamisen vaihtoehdoksi jää sarjakauden ulkopuolelle jäävä aika joka on itseasiassa lähes yhtä pitkä kuin itse sarjakausikin (6,5 ja 5,5kk). Jos sarjakauden ulkopuolella pystyttäisiin pelaamaan lähes sama määrä pelejä kuin kaudellakin, olisi jokaisella pelaajalla kokonaismäärä tuolla 50..80 ottelun haarukassa (tässä esimerkissä puhutaan siis E-ikäisien pelimääristä). Otetaan tavoitteeksi vaikka 60 todellista ottelua koko kauden aikana. Kauden aikana siis saatiin 34 peliä ja puute on silloin 26 peliä. Jotta ottelumäärä toteutuisi, pitäisi otteluita pelata lisää 44 kpl (44*60%=26). Heinäkuu on vaikka lomakuukausi ja jäljelle jää 4,5kk eli noin 10 peliä kuukaudessa.
Helpoiten tämä on toteuttaa siten, että kerran viikossa pelataan 2vs2 tai 3vs3 pelejä biitsikentällä tai tavallisella ulkokentällä puolitoista tuntia kerralla. Siinä tulee yhdellä kerralla 3peliä eli 12 peliä kuukaudessa. Kiinnostusta peleihin tulee heti lisää, kun järjestää kesän aikana pienen sarjan otteluiden ympärille ja katsotaan kuka on biitsikauden kingi. Kosketuksia tulee paljon ja mielekkäämmäksi pelit tekee se, että jokainen pelaaja pelaa omaan pussiin pisteitä. Ja tulokset tietenkin julkisiksi oman joukkueen sivuille.
Nuorissa pelaajat voi sotkea myös siten, että saman ikäryhmän pojat ja tytöt pelaavat samaa sarjaa. Ja motivaatio sen kun kasvaa :-). Palkinto vielä mukaan?
Itseasiassa jos pelataan kerran viikossa kesällä 2vs2 tai 3vs3 pelejä, otteluiden määrä siirtyykin 100%:sti ottelumääriin eli kesän aikana on tullutkin pelattua noin 50 peliä jokainen. Silloin ollaan jo otteluiden määrässä suositusten ylärajalla! Mitään muuta se ei vaadi, kuin antaa pelaajien pelata yhden illan viikossa peliä, mitä he ovat halunneetkin tehdä. Pitääkö se olla tämän vaikeampaa?
maanantai 10. toukokuuta 2010
Peliä, peliä, mutta miten?
Kanadan olympiakomitea vai mikä se instanssi nyt sitten virallisesti heillä mahtaa ollakaan, on teettänyt muutama vuosi sitten eri lajeihin pitkän tähtäimen suunnitelmat omien lajiliittojen toimesta. Lentopallossa on samainen LTAD (Long Term Athlete Development) tehty Kanadan lentopalloliiton toimesta.
Ehkä sellainen suurin yksittäinen huomio heidän mallissa on kauden aikana pelattavien otteluiden määrä ja pelien suhde lajiharjoitteluuun. Suositus 9-12 vuotiaille pojille (tytöt 8-11v) pelien määräksi on 50-80 kpl ja lentopallotreeniä (laji+fysiikka) 170-300h kaudessa. Isot ottelumäärät nuorella iällä ovat perusteltuja, kun taidon oppiminen on helppoa. Lentopallon pelaaminen on ihan samalla tavalla taidon oppimista kuin puhtaasti taitavuuden harjoittelukin. Pelaaminen opitaan siis helposti myös nuorena joten määrät pitäisi jollain tavalla saada täyteen ja mielellään vielä tuo yläraja.
Jos mietitään meidän sarjajärjestelmiä tuon ikäisinä tai vaikka vähän vanhempinakin, niin aika kaukana ollaan näistä määristä. Joukkueen koko on monesti myös isompi, kuin itse pelaajien määrä kentällä jolloin peliä nuppia kohti tulee selkeästi vähemmän. Pelaamalla sekä syksyllä että keväällä kaksinkertaisen sarjan ja finaalit + poweri ollaan otteluiden määrässä jossain 35 korvilla muutaman harjoituspelin kanssa. Siihen kun laskee, että pelaajia on joukkueessa vaikka 6 kpl, voi pelaajakohtainen ottelumäärä kauden aikana jäädäkin jonnekin 20 pelin paikkeille ja silloin jäädään todella kauaksi tavoitteista. Siitä, kun vähentää vielä sellaiset pelit, jotka eivät ole tasaisia, OTTELUIDEN todellinen määrä sen kuin pienenee.
Nopea laskenta Lounaisen alueen E-poikien kaudesta kertoo seuraavaa. Sarjassa pelasi 29 joukkuetta ja pelejä noin 630 kappaletta eli 22 peliä per joukkue. Siihen poweri päälle 10 peliä + muutamia treenipelejä ollaan tuossa aikaisemmin mainitsemassani 35 ottelussa (20kpl per nuppi). Kauden aikana turnaukset pelattiin syksyllä keskimäärin kolmessa turnauksessa ja keväällä neljässä eli yhteensä 7 kpl. E-ikäisten sarjoihin on varattu finaaleiden kanssa 11 viikonloppua mutta joukkuemäärän ja sarjajärjestelmän takia käytetään vain osaa viikonlopuista.
Muuttamalla sarjajärjestelmä poolijärjestelmäksi pystyttäisiin kaikki nuo 11 tapahtumaa käyttämään. Laitetaan vaikka 5 joukkuetta yhteen pooliin mistä kaksi parasta ylemmäs ja kaksi huonointa alemmalle tasolle. Pelejä tulisi jokaiselle joukkueelle 4kpl per turnaus ja kaiken kaikkiaan kauden aikana tulisi pelejä 44kpl eli tuplasti nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Ottelut olisivat tasaisempia ja mitään AM- tai Tiikerisarjoja ei tarvittaisi lainkaan. JOukkueiden ei myöskään tarvitsisi miettiä kumpaan sarjaan ilmottaudutaan koska niitä on vain yksi. Kaikilla sarjakausi yhtä pitkä ja sarjapelejä yhtä paljon.
Ottelumäärät olisivat silloin nuppia kohtia powerin ja treenipelien kanssa noin (44+10+3)*60%=34 peliä. Ylemmät poolit (2..3) voisivat olla jopa pakollisella yläaloituksella! Pelit eivät olisi pelkkää aloitusta, vaan sitä itse peliäkin tulisi. Muutenkin voitaisiin pelata vähän vaativammilla säännöillä ihan niinkuin sitä itse lentopalloakin pelataan. Syy tähän on mielestäni se, että miksi harjoittelemme hyvässä tapauksessa 6..7 vuotta esimerkiksi sellaista aloitus- ja vastaanottotapaa, mitä ei sitten enää sen jälkeen kuitenkaan käytetä. Noin pedagogisesti tuntuu ainakin vähän hölmöltä..
Tämä ei vielä riitä tietenkään mitenkään. Jollain tavalla tätä erotusta pitää saada kurottua ja siitä seuraavassa kirjoituksessa vähän lisää pohdintoja.
Ehkä sellainen suurin yksittäinen huomio heidän mallissa on kauden aikana pelattavien otteluiden määrä ja pelien suhde lajiharjoitteluuun. Suositus 9-12 vuotiaille pojille (tytöt 8-11v) pelien määräksi on 50-80 kpl ja lentopallotreeniä (laji+fysiikka) 170-300h kaudessa. Isot ottelumäärät nuorella iällä ovat perusteltuja, kun taidon oppiminen on helppoa. Lentopallon pelaaminen on ihan samalla tavalla taidon oppimista kuin puhtaasti taitavuuden harjoittelukin. Pelaaminen opitaan siis helposti myös nuorena joten määrät pitäisi jollain tavalla saada täyteen ja mielellään vielä tuo yläraja.
Jos mietitään meidän sarjajärjestelmiä tuon ikäisinä tai vaikka vähän vanhempinakin, niin aika kaukana ollaan näistä määristä. Joukkueen koko on monesti myös isompi, kuin itse pelaajien määrä kentällä jolloin peliä nuppia kohti tulee selkeästi vähemmän. Pelaamalla sekä syksyllä että keväällä kaksinkertaisen sarjan ja finaalit + poweri ollaan otteluiden määrässä jossain 35 korvilla muutaman harjoituspelin kanssa. Siihen kun laskee, että pelaajia on joukkueessa vaikka 6 kpl, voi pelaajakohtainen ottelumäärä kauden aikana jäädäkin jonnekin 20 pelin paikkeille ja silloin jäädään todella kauaksi tavoitteista. Siitä, kun vähentää vielä sellaiset pelit, jotka eivät ole tasaisia, OTTELUIDEN todellinen määrä sen kuin pienenee.
Nopea laskenta Lounaisen alueen E-poikien kaudesta kertoo seuraavaa. Sarjassa pelasi 29 joukkuetta ja pelejä noin 630 kappaletta eli 22 peliä per joukkue. Siihen poweri päälle 10 peliä + muutamia treenipelejä ollaan tuossa aikaisemmin mainitsemassani 35 ottelussa (20kpl per nuppi). Kauden aikana turnaukset pelattiin syksyllä keskimäärin kolmessa turnauksessa ja keväällä neljässä eli yhteensä 7 kpl. E-ikäisten sarjoihin on varattu finaaleiden kanssa 11 viikonloppua mutta joukkuemäärän ja sarjajärjestelmän takia käytetään vain osaa viikonlopuista.
Muuttamalla sarjajärjestelmä poolijärjestelmäksi pystyttäisiin kaikki nuo 11 tapahtumaa käyttämään. Laitetaan vaikka 5 joukkuetta yhteen pooliin mistä kaksi parasta ylemmäs ja kaksi huonointa alemmalle tasolle. Pelejä tulisi jokaiselle joukkueelle 4kpl per turnaus ja kaiken kaikkiaan kauden aikana tulisi pelejä 44kpl eli tuplasti nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Ottelut olisivat tasaisempia ja mitään AM- tai Tiikerisarjoja ei tarvittaisi lainkaan. JOukkueiden ei myöskään tarvitsisi miettiä kumpaan sarjaan ilmottaudutaan koska niitä on vain yksi. Kaikilla sarjakausi yhtä pitkä ja sarjapelejä yhtä paljon.
Ottelumäärät olisivat silloin nuppia kohtia powerin ja treenipelien kanssa noin (44+10+3)*60%=34 peliä. Ylemmät poolit (2..3) voisivat olla jopa pakollisella yläaloituksella! Pelit eivät olisi pelkkää aloitusta, vaan sitä itse peliäkin tulisi. Muutenkin voitaisiin pelata vähän vaativammilla säännöillä ihan niinkuin sitä itse lentopalloakin pelataan. Syy tähän on mielestäni se, että miksi harjoittelemme hyvässä tapauksessa 6..7 vuotta esimerkiksi sellaista aloitus- ja vastaanottotapaa, mitä ei sitten enää sen jälkeen kuitenkaan käytetä. Noin pedagogisesti tuntuu ainakin vähän hölmöltä..
Tämä ei vielä riitä tietenkään mitenkään. Jollain tavalla tätä erotusta pitää saada kurottua ja siitä seuraavassa kirjoituksessa vähän lisää pohdintoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
