Videokokeilu

Epätasaiset ottelut jarruna pelaajan kehittymiselle

Tuli tuossa tutkittua ensin Lounaisen alueen syksyn mini-sarjojen ottelutuloksia ja sen jälkeen muiden alueiden vastaavia. Tulokset olivat hämmästyttäviä. Vain keskimäärin 24% kaikista eristä olivat tiukkoja eli päättyivät vähintään 25-20 tai 15-12. 27% eristä päättyi 25-15 tai 15-9 paremmalle puolelle. Loput eli 49% päättyivät pienempiin eräpisteisiin. Tutkittavana oli kaiken kaikkiaan 4117 erää eli otos on ihan kattava. Tuloksissa on vedetty yhteen niin AM- kuin Tiikeri-sarja. Näissä sarjoissa ei ollut keskenään oleellisia eroja.

Mistä tämä sitten kertoo? Mielestäni meidän pitäisi muuttaa sarjajärjestelmiä, jos ja kun pelit ovat näin epätasaisia. Tämä ei palvele kumpaakaan joukkuetta, ei parempaa eikä heikompaa osapuolta.

Vaikka aloitus on E- ja D-ikäisissä alakautta, se ei tee eristä sen tasaisempia. Palloja tulee ihan varmaan enemmän, mutta toinen joukkue on kuitenkin toista parempi. Siihen eivät säännöt pysty vaikuttamaan.

Alueista Idässä oli tulokset poikkeukselliset muihin alueisiin verrattuna niinkuin taulukosta näkyy. Muilla alueilla tulokset olivat samanlaiset.

Paljon ollaan puhuttu tasaisten otteluiden merkityksestä ja siitä kuinka paljon otteluita tulisi kauden aikana pelata. Mini-ikäisten tulisi pelata tuollaiset 70...80 ottelua kauden aikana. Nyt tähän pitää ottaa mukaan sellainen määrite, kuin tasaisia pelejä. Nyt kun peleistä vain 24% on tasaisia eli 17..19 ottelua, jäädään määrissä kauas tavoitteista. Ei hyvä!

Niihin alueihin, joilla on ikäluokassa vähän joukkueita, minulla ei ole esittää mitään poppakonstia. Isoissa alueissa tähän löytyisi mahdollisuus ja se on poolipelitapa. Kun yhdistetään molemmat sarjat yhteen, on sarjassa riittävän paljon joukkueita ja järjestäminen pooleihin on mahdollista. Tällöin otteluista tulee tasaisia ja kehitys menee kovemmin eteenpäin kaikilla joukkueilla tasosta riippumatta.

Mistä passi oikein tulee osa 2

Katsoin miesten maailmanliigan mitalipelit ja laskin niistä mistä passi tulee. Rajana oli joko verkolta tai niin paljon irti, että passarin jalka koskettaa 3:n metrin viivaa.

Vastaanoton jälkeinen passi lähti 44% irti verkosta ja jatkopallot 60% irti verkosta. Molemmat yhteen laskien 54% kaikista passeista lähti 3m tai enemmän irti verkosta. Olettamuksena voisi veikata, että Suomi-sarjoissa prosentti on enemmän kuin tuo 54%. Silti me emme sitä kuitenkaan tietoisesti harjoittele. Järkevää?

Ydinkeskeinen motorinen opettaminen

Veikko Elorannan ja Timo Jaakkolan tekemässä artikkelissa muutama lause tuottaa vakavasti pohdittavaa meille kaikille nuorten valmennukseen.

Sivulla kuusi on lause: "Ydinkeskeinen motorinen opettaminen ei tunne virheellisiä suorituksia, mikä on yksi tehtäväsuuntautuneen ilmaston tunnuspiirteistä (Epstein 1989). Opettajan ei tarvitse kiinnittää huomiota virheisiin, sillä oppilaiden suoritusten virheelliset skeemayhteydet putoavat vahvistamattomina pois eli unohtuvat."

Sivulla seitsemän on lause: "Ydinkeskeisen opettamisen todellinen, kehitettävä ja ohjattava ydin on oppilaan mielikuva (skeema) opetettavasta aiheesta. Yksinkertaistaen, oppiaines onkin oppilaan päässä eikä lajioppaassa."

Yksinkertaistaen voisi sanoa valmennukseen muistettavaksi kaksi ajatusta... Kiinnitä huomiota oikeisiin suorituksiin virheiden sijaan ja pyri antamaan pelaajalle mahdollisimman paljon oikena laisia mielikuvia liikkeiden oikeanlaisista suorituksista kokonaisuuksina. Ja sitten suorittamaan niitä vaan aluksi virheellisinäkin.

Tämä hyvä artikkeli on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.

Toimiiko porkkana lajisuorituksia parantavana lentopallossa?

Video voi tuntua vähän oudolta eli miten ihmeessä tämä liittyy mitenkään lentopalloon tai urheiluun. Videolla asiaa puretaan yritysmaailman kautta mutta kuunnelkaa tekstiä sillä ajatuksella, että luennoitsija puhuukin valmentamisesta. En nyt anna mitään valmista vastausta tähän kysymykseen, vaan kuunnelkaa ja miettikää, mitä tämä voisi vaikuttaa omaan valmentamiseen.

Tekstityksen saa päälle myös ihan kotikielelläkin jos toinen kotimainen tuntuu vaikealta ;-)

Mistä passi oikein tulee?

Naisten SM-liigan tilastoista laskien passi tulee verkolta 45% ja miehillä vastaava lukema on 53%. Olettamuksena on käytetty sitä, että puolustuspalloista (helpot) 30% saadaan toimitettua passarille verkolle. Muu perustuu runkosarjan 2009-2010 tilastoihin.

Miten me tätä sitten harjoittelemme? Iskulyöntirullauksella omasta heitosta passarille? Valveutunut valmentaja toimittaa palloa edes verkon toiselta puolelta mutta sekin tulee yleensä niin helppona, että passi lähtee verkolta ihannepaikasta. Mutta kun itse pelissä pallo tuleekin muualta, kannattaisiko sitä ihan tietoisesti myös harjoitella?

Olisiko tähänkin vastauksena pienpeli esim. 2vs2. Rajoitetaan kentän pituus esim. johonkin kuuteen metriin jolloin passit eivät tule "liian" kaukaa. Koko ajan pallo pysyy pelinomaisena eli yllätyksellisenä ja passit tulevat helposti vähän kauempaa verkosta. Tämä ei tarkoita luonnollisestikaan sitä, ettei verkoltakin passattavia palloja tule harjoitella! Nyrkkisääntönä voisi ehdottaa, että puolet verkolta ja puolet irti verkosta, niin paljon ei mene pieleen ja jos vielä pelinomaisesti, niin aina vaan paranee.

Jos me vielä tietoisesti pyrimme nostamaan puolustuspallot irti verkosta 3...4 metriin, niin eikö kannattaisi myös näitä hyökkäyksiä ajatuksella harjoitella? Siinä pohdittavaa tuleviin harjoituksiin..

6vs6 harjoittelu ei kehitä nuoria pelaajia!

Meillä Suomessa ihannoidaan aivan liian paljon 6vs6 pelin harjoittelua treeneissä. Joukkueita löytyy paljon ihan SM-liigaan asti missä tahkotaan treenistä toiseen 6vs6 peliä. Katsotaan seuraavaksi asiaa vähän noin teoriapohjalta.

Yhdessä 1,5h tunnin treenissä ehditään alkuhöpinöiden ja lämmittelyn jälkeen harjoitella pelinomaisesti kolme suht tasaista erää. Määrät on kerätty poikien maajoukkeen ottelusta eli ovat siis ihan todellisia. Luvut ovat Suomen joukkueen määrät kolmeen erään. Ottelussa pallopojat hoitivat pallot.

- Aloituksia 75kpl
- Vastaanottoja 56kpl
- Hyökkäyksiä 79kpl
- Passeja 75kpl
- Torjuntoja ja kosketuksia yleensä yhteensä 34kpl
- Puolustuksia ja kosketuksia yleensä yhteensä 30kpl

Kun nämä luvut jakaa tasaisesti 90:een minuuttiin ja jakaa suoritukset kuuden kenttäpelaajan kesken (passeja lukuunottamatta), niin kosketuksia tulee yhdelle pelaajalle seuraavalla rytmillä:
- Aloitus joka 7. min
- Vastaanotto joka 10. min
- Hyökkäs joka 7. min
- Passeja kerran minuutissa (passari)
- Torjunta tai torjuntakosketus joka 16. min
- Puolustus tai puolustuskosketus joka 18. min
Jos nämä kaikki lasketaan yhteen ja vähennetään passarin suoritukset, niin yksi pelaaja saa pallolisia suorituksia 45kpl kolmen erän aikana eli jonkinnäköisen kosketuksen palloon joka 2. minuutti.

Treeneissä käytetään tottakai jatkopalloja jotta pallojen määrää saadaan vähän nostettua. Tämä ei kuitenkaan nosta suoritusten määrää kuin noin 1,7x. Tarvitaan siis jotain muuta!

Pelinomainen harjoittelu kehittää nuorten pelaajien pelinlukutaitoa. Tähän takoitukseen tarvitaan paljon suorituksia ja ne syntyvät nimenomaan pienpeleillä. Jotta peleillä olisi siirtovaikutusta myös itse "isoon" peliin, pitää pelit olla pelinomaisia. Mitä lähempänä ne ovat itse isoa peliä, sen parempi. Monesti tyydymme siihen, että pelataan esim. 3vs3 ja kun peli pyörii, homma on hanskassa. Yksi tapa pelin "tehostamisessa" voisi olla seuraava: Jaa kenttä ja pelaajat poikittain kahteen osaan. Otetaan tarkasteluun toinen näistä puolista.

Toisella puolella on pelaajat paikoilla 1(h), 2(p) ja 3(kt). Toisella puolella on vastaavasti vaikka 3(kt), 4(yp) ja 6(yp). Tällä tavalla saadaan pelattua puolella kentällä ison kentän peliä ja siirto vaikutus pysyy hyvänä. Pallojen pituutta voi pidentää esim. määräämällä vastaanottohyökkäys tehtäväksi kolmen metrin viivan takaa. Jatkopallot valmentajan käsistä tietenkin vielä perään, niin kosketuksien määrä on jo paremmin hallussa.

Edellisessä esimerkissä on vain yksi huono puoli.. pallokosketuksia tulee kaikkein eniten valmentajalla. Lisäämällä pelinomaiseen harjoitukseen yksi pelaaja syöttämään, saadaan valmentajan suoritukset pois. Eli yksi pelaaja pelkästään syöttää esim. 10 kpl minkä jälkeen rotaatio yksi kierros eteenpäin.

Jos nyt verrataan näitä kahta ääripään vaihtoehtoa eli normi 6vs6 aloituksella vastaan 4vs4 jatkuvalla syötöllä tulokset 90minuutin treenistä ovat:
- 6vs6, kosketuksia pelaajalle 33kpl + aloituksia 12kpl
- 4vs4, kosketuksia palaajalle 120kpl + aloituksia 72kpl

Aikamoinen ero on pelinomaisissa kosketuksissa! Käytetään siis aika mieluummin pelaamiseen kuin kentällä kävelyyn! Oppimisen nopeus menee nimittäin ihan samassa suhteessa eli 192/45 = 4,3 kertainen eli sama oppiminen joko vuodessa tai neljässä, kumman sinä valitset?